OUTSIDE MY COMFORT ZONE

Dodiin. Ennen ku lähdin tänne ni mulle sanottiin että "nauti viimisestä viikosta mukavuusalueellasi". En miettiny sitä sen tarkemmin, ajattelin lähinnä et tietenkin mun comfort zone tulee olemaan lämpimässä, aurinkoisessa down underissa missä elämä on helppoa, katon muutaman päivän viikossa söpöjen pikku prinsessojen perään, nukun hyvin, treenaan paljon (ja tietty hankin sellasen unelmakropan), reissailen ja nautin elämästä.

                        

Nyt alan hahmottaa mitä toi lause tarkotti. Tänne reissaaminen todellakin oli mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Ei oo ihan helppoa esim. asua vieraiden ihmisten kanssa, jotka viel puhuu eri kieltä ku sun oma äidinkieli. Joo, siis on tää perhe mukava, ei sillä. Oon vaan koko ajan vähän pihalla siitä et mitä saan tehdä ja mitä en, ja muutenki toki vähän pihalla.

Tähän mennessä oon lähes joka päivä heränny klo 6-8 am välillä. Auttelen tyttöjä niiden aamutouhuissa vaikka ei oliskaan mun työpäivä, ja teen sen kyllä ihan mielelläni mut usein mun omien aamujuttujen kanssa tulee kiire. Jokasen ruokailun jälkeen yleensä tiskaan kaikkien meidän astiat, kuivaan ne ja koluan kaikki kaapit että löydän astioille oikeet paikat. Leikin ja touhuun tyttöjen kanssa, jotka osaa olla myös aikamoisia tuittuilijoita eikä vaan kilttejä söpöläisiä. Lakaisen ja pesen lattiat joka päivä. Keräilen tavaroita jotka tytöt ehtii kuitenkin sotkemaan vielä sata kertaa uudestaan ennen nukkumaan menoaan.

En myöskään oo ihan perillä siitä että mitä tuolta jääkaapista saan syödä. Esim. eilen meinasin ottaa mustikoita, koska mulle oltiin aikasemmin sanottu että saan kyl syödä kaikkea paitsi ton äidin suklaita. Noh, olin se mustikkapurkki kädessä kunnes kuulin et okei, sori mut nää on vaan tytöille. Ok, etin sit jotain muuta..... Tol äidillä on tapana usein laittaa ruoikailuista jääviä ruokia muovipurkkeihin valmiiksi seuraavaa päivää varten. Mulle sanottiin yks päivä että voin antaa tytöille päivälliseks ruokaa niistä purkeista. Mutta. Nyt eilen syötiin illalla niistä muovipurkeista ruokaa ku äiti oli töissä, ja aamulla sain kuulla vihaselta äidiltä että siinä yhdessä purkissa olikin hänen tän päivän eväät ja ne purkeissa olevat ruuat onkin eväitä, ok?! Ei ihan helppoa.

Lähin sit turhautuneena salille, aattelin että meen combattiin taas hakkaamaan ilmaa ja hakemaan sitä edellispäivän hyvää fiilistä. En mahtunu tunnille, koska en oo jäsen. Kyselin niistä jäsenyyksistä mut edelleen osa jäi epäselväksi, koska se englanti oli just sellasta vaikeeta ja nopeeta enkä ymmärtäny kaikkea. Kuitenkin selvis et näilläkin on sellanen laskutussysteemi, että rahat otetaan tililtä. Eikä mulla oo aussitiliä. Kertamaksu salille on 15aud tai kertamaksu jumppaan 10aud, tosin niihin jumppiin ei kuulemma yleensä mahdu jollei oo jäsen. Tarvii miettiä mitä noiden treenien kanssa nyt sit teen....
Kävin kuitenki salilla vetämässä sit hullun vitutustreenin, autto! Tosin niistä ruosteisista tangoista irtos ruostetta joka paikkaan.

Viel sellanen, etten oo saanu vielä ensimmäistäkään palkkaa täältä enkä tie koska ne saan. En o jotenki kehdannu vielä kysellä rahojeni perään, pian varmaan tarvii alkaa kyselemään.

Tän kaiken jälkeen ymmärrän mitä tarkotetaan comfort zonella: Mun mukaavuusalue on oma koti jossa tiedän et saan syödä kaikkea mitä jääkaapista löytyy. Työ, josta tiedän saavani palkan ajallaan. Sitä, että saan vapaapäivinä herätä just sillon ku haluan ja lykätä vaan omat astiani helposti tiskikoneeseen tai jopa jättää ne lojumaan iiihan mihin haluan, jollei siivoaminen satu kiinnostamaan. Tuttu sali, tutut ihmiset ja se tuttu kieli jolla ymmärrän kaiken mitä mulle sanotaan (tai näin blondina ainakin lähes kaiken ;))

Kuitenkin, tiedän et tuun löytämään mukavuusalueen myös täältä. Usein oon sen jo löytänykkin. Aurinko, rannat ja reissaaminen on just niin ihanaa ku ajattelinkin. Tytöt on sairaan söpöjä ku ne tulee halailemaan ja pussailemaan. Bussit kulkee ja vapaapäivinä voin häipyä täältä kotoa ihan mihin vaan keksin haluta, sillon mulla ei oo myöskään oikeesti mitään vastuuta mistään tän perheen asioista. Täällä on paljon muita ihania au paireja, joiden kanssa tuntuu olevan aika helppo sopia yhteisiä tekemisiä. Ja ehkä mä opin vielä senkin et mitä saan syödä, mitä multa odotetaan ja miten saan tytöt kuriin.

Kiva avautuminen, haha.

Nyt prinsessa tuli kotiin ja alkaa mun vahtivuoro. Byebye ja halit kaikille rakkaille! <3