TOISET PÄIVÄT OVAT PAREMPIA KUIN TOISET...

Kirjotetaas tähän väliin tämmönen ketutuspostaus ettei ihan liian hehkutukseksi mee. :D
Joskus täällä paratiisissakin tulee eteen niitä päiviä joiden yli vois vaan nukkua.

Herätyskello soi 5.10. Ja 5.16. Torkutat muutaman kerran liikaa ja huomaat et tulee kiire. Paniikissa etit vaatteita siitä eilen siivotusta kasasta sillä seurauksella et se näyttää taas samalta ku ennen siivoomista, peset hampaita, etit avaimia ja syöt puolet aamupuurostas koska et ehi syömään enempää. Juokset sinne mistä oot sopinu et työkaveri nappaa sut kyytiin 5.50.
Odotat. Odotat vähän lisää. Soitat työkaverille et missä se oikeen kuppaa. Vastaus on et "joo oon vähän myöhässä". Mietit et oisit ehtiny syömään sen puuron ihan hyvin loppuun. Työkaveri tulee vihdoin mut myöhästyt töistä. Vettä sataa. Työpäivä on ihan yhtä tylsä ku ennenkin, vaikka työkaverit onkin edelleen kivoja. Klo 13.25 katot kelloa ja mietit et "jes, 5min ja kotiin". 15 min päästä kysyt et voisko lähteä. Klo 14.30 oot edelleen töissä, koska pitää lähteä hakemaan vielä ylimääräsiä autoja kauemmalta lentokentältä.

Ku vihdoin pääset kotiin ni mätät kaikkea ruokaa naamaan ja unohdat sun samana päivänä alkaneen terveellisen elämän. Pohdit kämppiksen kanssa syvällisiä. Päätät laittaa yhen puolkiukkusen tekstiviestin ja saat takas samanlaisen. Päätät kiukutella vähän lisää. Kehität itelles koti-ikävän.
Päätät et nyt saa pelleily riittää, suunnittelet salitreeniä ja vedät salivaatteet päälle. Kävelet sinne salille ja huomaat et siellä on ovet lukossa. Sinne meni salitreeni. Tuut takas kotiin vaihtamaan vaatetta ja päätät lähtee juoksemaan. Juoksu ei kulje ja kylkeä pistää. Tuulee hulluna. Pohkeeseen tulee joku hemmetin lihaskramppi ja päätät lähtee takas päin. Lenkin aikana tulee pimeetä ja pimeellä lenkkipolulla kävelee joku hämärä tumma tyyppi. Ehkä hiukan liikaa kauhuleffoja kattoneena päätät pelätä tätä lenkkeilijää ja lähteä toiseen suuntaan. Tuloksena hiukan pidempi lenkki ja särkevä pohje.

Nyt oon kotona turvassa.
Luin tän tekstin läpi ja alko vähän naurattaa. Suuret on ongelmat. :D
Kyl mua silti edelleen ketuttaa. Semmonen epämääränen ketutus mihin en ees tie mikä auttais.
Ehkä katon parit jaksot Greyn anatomiaa ja annan kämppiksen kokata mulle herkkupäivällistä (kyllä, täällä syödään päivällistä yleensä klo 20-22 välillä :D), meen sit koisimaan ja toivon et huomenna on parempi päivä.

Adios!