THE AUTOKUSKI

Alotin tänään työt. 
Tosiaan viime viikolla jatkosuunnitelman jälleen kustessa päädyin siihen että oon täällä Perthissä vielä hiukan pidempään. Mun käteisvarat on tällä hetkellä 20aud ja on sitä rahaa suomitililtäkin kulunu aika hyvään tahtiin, vaikka tällä hetkellä asuminen onkin ilmasta. Niinpä mun reissaamisvaratkin on aika vähissä ja aattelin että kivempi lähteä reissuun jos on vähän rahaakin käytettävissä. 
Niinpä aloin etsimään töitä.

Selailin Gumtreestä kaikennäkösiä työpaikkailmotuksia ja laitoin hakemukset muutamaan random-paikkaan, lähinnä sen perusteella mitkä oli suht koht helpon matkan päässä ja missä ei ollut vaatimuksia täydellisestä englanninkielentaidosta. Torstaina vastasin hakemukseen, jossa kerrottiin vaan et haetaan ajotaidon omaavia auton pesijöitä. About tunnin päästä sain tekstiviestin, että "ehitkö haastatteluun noin tunnin päästä, ota ajokortti mukaan". Pikkupaniikkikiireessä sit lähin haastatteluun, ja heti ekana mut iskettiin tuliterän Audin rattiin ja käskettiin ajaa muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle lentokentälle. Eripuoleinen liikenne, ratti väärällä puolella ja paikan pomo vieressä. Auts. Jotenkin kuitenkin selvisin sinne kentälle, jouduin parkkeeraamaan auton sinne ja sit ajamaan yksin toisen auton perässä eri autolla takas. Mut laitettiin myös siivoomaan autoa. Ihan hirveesti mitään ei loppujenlopuksi ees kyselty, toivotettiin vaan tervetulleeksi töihin. 

Tänään sit raahauduin väsyneenä paikan päälle ja alotin hommat. Viis tummaa pientä miestä ja minä, kuka ei kuulu joukkoon? 

Homma on melkosen simppeliä, aivot narikkaan ja rätti käteen. Työpäivä menee niin, että kuudeks töihin, siivoot ekan auton: imuroi- heitä roskat pois-pese ikkunat-pyyhi pinnat omalta puoleltas autoa, joku muu hoitaa toisen puolen. Välillä saman auton kimpussa oli jopa neljä ihmistä, mikä kyllä oli vähän liikaa. 
Sit auto siirretään muutama metri eteenpäin, missä yleensä seuraava ihminen pesee sen. Tsädääm. Hommaan menee ehkä 5-10min. Ota puhdas auto-aja lentokentälle-parkkeeraa-tiputa avaimet lentokentällä olevalle ihmiselle-ota seuraava auto-aja takas ja toista homma jotain x100 000. Puol kahelta työpäivä loppuu. 

Tahti on aikamoinen eikä yhtään ylimääräsiä ehi kyllä seisoskelemaan. Työpäivän aikana yks 30min ruokatauko, josta ei makseta palkkaa.

Työporukka oli ihan mukavan tuntusta, tosin niiden englanti oli niin huonoa et kommunikointi oli aika paljon elekieltä. Nää oli sri lankasta, intiasta, pakistanista ja venäjältä. Lisäksi iltavuoroon tuli kaks vietnamilaista tyttöä. 

Eniten jännitin tota auton ajamista. Oli tosi kivaa kun neljä äijää laitto mut välillä ajamaan ja istu ite kyytiin, ja sit vaan kertoili mihin mennään. Niiden mielestä oli ihan hulvattoman hauskaa ku kerroin että Suomessa ajetaan eri puolella tietä ja ajoinkin sit vahingossa mm. kerran liikenteenjakajan väärältä puolelta, hups. :D

Kuulemma olin silti loppujenlopuks yllättävän hyvä kuski kun sain kaikki autot liikkeelle ja osasin parkkeerata ite. Myöhemmin päivällä selvis syykin siihen et miks ne piti mua hyvänä kuskina. Nää vietnamilaiset tytöt, apuva. Ensinnäkin ne ei osannu ajaa manuaalivaihteista autoa vaan mun tartti aina ajaa ne. Ja toiseks ne vaan ajo aina sinne lentokentälle, jätti auton johki sinne keskelle ja miehet tai minä käytiin parkkeeraamassa. Lisäks toinen näistä tytöistä oli eilen saanu poliisilta jonkun huomautuksen ajamisestaan ku poliisit oli sattunu ajamaan sen perässä. Hahah, ehkä mä en ookkaan mikään toivoton kuski. :D

Autot oli suurin osa tosi hienoja ja uusia, mikä ei ainakaan vähentäny mun panikointia ajamisesta. Oon kuitenkin aika ylpee itestäni etten tappanu itteäni, ajanu kenenkään yli tai rässiny yhtään autoa hajalle. :d

Tän kuvan nappasin salaa ku kukaan ei ollu lähellä. Ei osunu hienoja autoja sopivasti kuvaan, mut tässä  hallissa mä nyt hääräilen. 

hehkeee.

Iltapäivästä lähin käppäilemään jo kotiin ihan väskänä ja mietin, että 5,5 kilsaa ois käveltävänä kuumuudessa (käytiin eilen juoksemassa tää lenkki ((11KM!!!) että osaisin kävellä sieltä kotiin), kunnes yks mun työkavereista ajo paikalle ja lupautu heittämään mut kotiin. Ihanaa. Se myös lupas napata mut huomenna aamulla kyytiin ettei mun tarvi ennen puolta kuutta lähteä kävelemään. Viel ihanampaa. 

Tätä hommaa aattelin nyt sit hetken tehdä, parin viikon päästä saisin viikon pätkän kahvilahommaa mistä sais ihan hyvät rahat myös ja sitten. Ihan oikeesti. Lähen jatkamaan matkaa täältä että näen jotain muutakin kun tän Perthin. Matkaseurana nyt toivottavasti tulee olemaan ihana Karita, joka randomisti potkastiin pihalle au pair-perheestään ja yrittää nyt myös keräillä vähän rahaa että päästäis reissaamaan ennen kun lennellään yhdessä Suomeen. Pitäkää peukkuja että nyt vihdoinkin suunnitelma myös pitää. 

Nyt sali, allas ja ruokaa. 

Heeeipsun! <3